Rakennustaito > Kirjeenvaihtajalta

Kirjeenvaihtajalta

Tavallisten ihmisten kuuma maa

Riitta Ollila, Asuncion, Paraguay. Kahden viikon oleskelun jälkeen tämänpäiväinen reilut 35 astetta tuntuu ihan mukavalta keskellä Etela-Amerikkaa olevassa Paraguayissa. Syystäkin tahti on täällä keskikesällä rennon rauhaisa, minkään kanssa ei hötkyillä.

En tiennyt Paraquaysta oikeastaan mitään ennen tänne tuloa. Vain uutinen maailman halvimmasta pääkaupungista oli tavoittanut tietoisuuteni. Paraguay on karkeasti Ruotsin kokoinen ja sen väkiluku on noin 5,8 miljoonaa. Pääkaupungissa Asuncionissa on itsessään noin 500 000 asukasta ja suuralueella noin 1,2 miljoonaa. Maa elää edelleen suuresti maataloudesta. Tärkein viestituote lienee energia, jota tuotetaan ylenmäärin suurilla Brasilian rajan tuntumassa olevilla voimalaitoksilla.

Suomalaisittain Paraguay on vanha valtio: Asuncionin perustivat espanjalaiset vuonna 1537 ja maa itsenäistyi 1811. Sitten käytiin parit sodat kaikkia naapurimaita vastaan (Argentiina, Brasilia, Bolivia). Viime vuosisadalle sattui sitten noin 30 vuoden diktatuuriaika sodan jälkeen, jolloin maa antoi turvapaikan monelle etsitylle sotasyylliselle mm. Josef Mengelelle. Diktatuuri päättyi 80-luvulla.

Paraguayssa vaihtui viime syksynä vaaleissa valta. 70 vuotta putkeen valtaa pitäneen Rojas (punaiset, enemmänkin konservatiivit) jälkeen valtaan nousivat siniset (lähinna keskustaliberaalit). Samanaikaisesti pidetyissä presidentinvaaleissa valtaan nousi lähinnä varovainen sosialisti, entinen piispa. Paikallisten mukaan kuherruskuukausi alkaa olla lopuillaan ja todellisia muutoksia ja tekoja odotetaan nopeasti uudelta hallinnolta. Erityisesti toivotaan puututtavan erittäin laajaan korruptioon.

Todella edullista asua

Edullisuus pitää kyllä ainakin suomalaiseen matkailijaan nähden paikkansa: tupakka maksaa noin euron aski, 20 min taksimatka noin 6 euroa, kilo leipää n. 60 snt, puolen litran cokis noin 50 snt. Kahvi ja pikkukokis kulmakuppilassa (siistissä) maksaa yhteensa 60 snt. Tottakai täälläkin löytyy ylellisyystavaroita, mutta nämä ovat aivan tavallisen ihmisen elämän esimerkkejä.

Rakentaminen vähäistä

Varsinaisia uudisrakennustyömaita täällä ei paljonkaan näy. Olen oikeasti törmännyt vain yhteen sellaiseen. Korjausrakentamista tai oikeammin muutosrakentamista täällä kyllä näkee vanhoissa meikäläisittäin historiallisissa rakennuksissa. Selkeästi infrassa on puutteita ja kulumista, mutta näinkin pärjätään.

Vielä hintatasosta: pääkaupungin keskustassa oleva ns omakotitalo, jossa on kolme makuuhuonetta, olohuone, useampi kylpyhuone, tv-kotiteatterihuone, kahden auton autotalli yms, maksoi tämän päivän lehden mukaan USD 130 000. Huoneistoja saa karkeasti USD 35000-50 000. Täällä muuten moni suuri summa ilmoitetaan US-dollareina, voi johtua ihan suuruusharhasta, silla 1 USD = 5 000 guarania.

Sitten täällä on parasta osata auttavasti espanjaa, silla muuten on ongelmissa. Vain harva nuorista ja vielä harvemmat vanhemmista osaavat englantia. Maassa olevan melko suuren saksalaisperäisen mennoliittivähemmistön vuoksi saksaa osataan jonkun verran.

Täällä on vaikea tietää arki- ja pyhäpäivien eroa. Yhtä lailla jouluaattona, -päivänä. -tapaninpäivänä, uuden vuoden päivänä, loppiaisena kaupat olivat auki, jos eivät nyt ihan aamusta niin ainakin jo puolelta päivin.

Lomailuun aivan oiva paikka, mutta kyllä suomalaisen(kin) työinto varmasti kokisi kolauksen, kun elohopea kiipelisi likelle 40 astetta ja kuumin hetki päivästä olisi vielä ovella, kirjaimellisesti. Joten paras lähteä nyt vilvoittelemaan mukavan viileänä pidetyssä hotellin uima-altaassa.

Lämpimin terveisin

riitta o.