Rakennustaito > UUSIN LEHTI > Laskettelurinteille käyttöä läpi vuoden

Laskettelurinteille käyttöä läpi vuoden

Laskettelurinteille on keksitty kesäkäyttöä alamäkipyöräilyssä ja rinneautoilussa. Turvallisten ja haastavien reittien rakentaminen edellyttää ammattitaitoa.

Suomalaiset laskettelukeskukset ovat viime vuosina panostaneet rinteiden kesäkäyttöön. Kesäaikaisia alamäkipyöräilykeskuksia löytyy jo noin kymmenestä rinnekeskuksesta. Suomesta onkin tulossa alamäkipyöräilyharrastuksen uusia kärkimaita.

Alamäkipyöräily on meillä suhteellisen uusi harrastus. Tosiharrastajat toivat sen kilpailulajina Suomeen 1980-luvulla. Rinteitä kiidettiin alas puita ja kiviä väistellen ja pyörä kiikutettiin ylös lihasvoimin.

Sittemmin alamäkipyöräily on harrastuksena levinnyt räjähdysmäisesti. Keskusten tarjoamien vuokravälineiden ansiosta vauhdin jännitystä tarjoava laji ei vaadi harrastajalta suuria taloudellisia panostuksia ja sopii kaikille extreme-fiiliksestään huolimatta. Joka vuosi se saa satoja ellei tuhansia uusia harrastajia. Myös ammattilaispyöräilylajina sitä harrastetaan lähes kaikkialla maailmassa.

Rata jokaiselle tasolle

Sappee BikePark Pälkäneellä on nykyaikainen koko perheen pyöräilykeskus, jossa sekä reittien suunnitteluun että rakentamiseen on panostettu viime vuosina. Keskuksesta löytyy kesäisin eritasoisia, koneellisesti tehtyjä ajoratoja, jotka soveltuvat niin lajia pidempään harrastaneille kuin aloitteleville lapsillekin.

Sappeen matkailukeskuksen toimitusjohtaja Jouko Poukkanen on syystäkin ylpeä pyöräpuistostaan.

– Alamäkipyöräilystä voidaan saada lumilautailun kokoinen harrastus, jos siihen panostetaan oikein. Tarvitaan vain tarpeeksi harrastusmahdollisuuksia ympäri Suomen, Poukkanen sanoo.
Sekä turvallisten että riittävän hauskojen reittien rakentaminen edellyttää kuitenkin merkittävää taloudellista panostusta, lajin syvällistä tuntemusta ja ammattitaitoa.

– Kysymyksessä on koko perheelle hyvin sopiva harrastus. Siksi meidän oli rakennettava freeride-ratoja, joita pystyy turvallisesti laskemaan myös ensi kertaa lajia kokeileva, Poukkanen kertoo.

Työtä kaivinkoneille

Aivan sellaisenaan laskettelurinteet eivät alamäkipyöräilyyn käy. Ratojen rakentaminen voi edellyttää raakaa maarakentamista ja kaivinkonetta. Sappeessa maaperä on kallioista, joten maata jouduttiin tuomaan ratojen pohjiin melkoisia määriä. Radat on rakennettu osin rinteeseen, osin niiden välisille metsäkaistaleille lajinomaiseen tapaan.

Sappeen rinneratojen päälinja on pehmeästi kaartuva ja pyöreälinjainen. Siitä haaroittuu useita haastavampia osioita, joissa on enemmän ajotekniikkaa vaativia kaarresarjoja, hyppyreitä ja kumpuja sekä ajoseinämä (wall ride).

DH-radat ovat haastavia ja kehittynyttä tekniikkaa vaativia ratoja, joilla jokaisella on omat erityispiirteensä: kivikkoa, juurakkoa, pudotuksia ja kallioita.
Sappeen North Shore -ajoalueet ovat haastavia, kokeneille lajin harrastajille sopivia puurakenteisia tasapainoratoja metsäisessä rinteessä.

Toistaiseksi lajissa ei ole kehitetty yhteismitallista vaikeustasomääritystä radoille, mutta sellainen on työn alla. Laskettelurinteiden tapaan harrastajat voisivat sellaisen perusteella tutustua kätevästi ennakolta kunkin alamäkipyöräilykeskuksen tarjontaan.

Vermeitä tosiharrastajille

Klaukkalassa sijaitseva laskettelukeskus Tornikeskus ei ehkä kuulu Suomen tunnetuimpien laskettelurinteiden joukkoon, mutta kesäisin sitä kiitetään erityisesti pitemmälle ehtineiden alamäkipyöräilyharrastajien keskuudessa kekseliäistä ja vaativista radoistaan.

Rinnekeskusjohtaja Matti Särkelä kertoo, että hyvien ratojen luomisessa on käytettävä mahdollisimman paljon hyväksi luonnon jo tarjoamia puitteita. Maata siirretään, puita ja kantoja katkotaan. Lisäksi rakennetaan siltoja rotkojen ylitykseen, hyppylaitureita ja vermeiksi kutsuttuja kallistuksia mutkiin. Särkelä sanoo käyttävänsä puurakenteisiin mahdollisimman paljon hyväkuntoista jätepuuta.

Levillä kaikilla herkuilla

Levin ensimmäiset reitit avattiin jo vuonna jo 2007 ja se on yksi suurimmista ja hienoimmista ”bikeparkeista” Suomessa. Maailman pohjoisimmassa KonaBike Parkissa on korkeuseroa 310 metriä ja herkkuina mm. kaksi freeride-reittiä ja haastava downhill-reitti. Gondolialueelta löytyvät slopestyle-alue ja junior-reitti.

Levin matkailuneuvonnan päällikkö Maija Palosaari painottaa, että alamäki- sekä maastopyöräreittien rakentaminen lähtee jo niiden sijoittamisesta. Maastoa kannattaa tutkia huolella.

– Tunturimaastossa kierretään rakkakivikot kaukaa, mutta tärkein asia on, ettei reittejä rakenneta sulamisvesien reitille. Vesi tuhoaa erityisesti moreenista rakennetut reitit pahasti. Moreeni liikkuu veden mukana ja näin iso rakennusurakka valuu hukkaan.

Linjaus tehdään maaston mukaan. Ei liian jyrkkään, eikä liian loivaan. Kultainen sääntö on 6 astetta, sen jyrkemmäksi reittiä ei saa rakentaa.

Elävä kerros kuoritaan pois ja siirretään reitin reunaan. Ylös nousseet kivet sijoitetaan penkkamutkien ja hyppyreiden rungoiksi. Maa-ainesta ei tuhlata. Pienet kivet sijoitetaan reitin reunoille kaivettujen ojien reunoille. Kun reitin runko on valmis, multa ja kasvit sijoitetaan ojien ja reitin reunalle. Näin ne sitovat maan ja suojelevat reuna-alueita vesivaurioilta ja sortumilta.
Ojien ja salaojien rakentaminen on varsinkin moreenimaastossa tärkeää. Salaojaputket tai puurakenteilla toteutetut vesireitit tulee tukea paksulla kivikerroksella.

Palosaari muistuttaa, että penkkamutkat, hyppyrit ja muut rakennelmat tulee sijoittaa oikein: – Niitä ennen ja niiden jälkeen ei saa tulla kohtia, joissa joutuu jarruttamaan voimakkaasti. "Jarrupatit" rikkovat reitin pinnan ja syventyessään ovat suuri turvallisuusriski.
Palosaari varoittaa käyttämästä soraa tai kivituhkaa pyöräreiteillä. Turvallisuuden vuoksi kaikki liian lähellä reittiä sijaitsevat puut, kivet tai muut vaaralliset kohteet tulee poistaa.

Lumen alle piiloon

Syksyllä varsinaisessa rinteessä olevat rakenteet puretaan. Metsäkaistaleelle ne voivat jäädä odottamaan seuraavaa kesää.

– Tosin radat on uusittava riittävän usein, sillä käyttäjät kyllästyvät nopeasti, Särkelä huomauttaa.

Myös Sappeessa osa rakenteista jää talvella lumen alle sellaisenaan. Poukkasen mukaan joissakin suuren kulutuksen paikoissa rata voidaan joutua purkamaan talveksi, jotta lunta ei tarvittaisi sitä peittämään kohtuuttomia määriä.

Alamäkipyöräilykäytössä on Suomessa jo niin paljon rinteitä, ettei ammattitaitoisia reittien suunnittelijoita, saati sitten toteuttajia, riitä kaikkialle. Rakennusohjeita tai turvallisuusohjeita ei ole olemassa, paitsi hissien osalta. Hissin kesäkäyttöön tarvitaan omat turvallisuusselvityksensä ja lupansa. Pyöräilijät harrastavat omalla riskillään.

Radan kunto on tarkastettava säännöllisesti ja rakenteita korjattava kauden aikana.
Hyvän radan rakentaminen edellyttää kymmenien tuhansien investointia, Sappeessa rahaa on kulunut jo sadantuhannen euron luokkaa. Silti vielä toistaiseksi pyöräpuisto ei ole Sappeelle suuri bisnes, vaikkakin mökit ovat paremmalla käytöllä kesäisin kuin vaikkapa sesonkikaudella helmi-maaliskuussa.

– Työvoimakustannukset saadaan pois, mutta mitään suurta voittoa siitä ei vielä synny, Poukkanen toteaa.

Vauhdin hurmaa rinneautossa

Kaksipyöräisen lisäksi rinteitä voi kesäisin hurjastella alas neljän pyörän päällä rinneautossa. Rinneautossa ei ole moottoria, mutta tehokkaat levyjarrut kuitenkin. Auto ja kuljettaja vedetään hiihtohissillä mäen päälle, jossa auto irtoaa hissistä automaattisesti. Alas tullaan pelkän painovoiman avulla rinteeseen tehtyä, rengasvalleilla suojattua mutkaista rataa pitkin. Rata on osittain asfalttia. Nopeudet pysyvät kohtuullisella tasolla, vaikka autossa ne tuntuvatkin huimilta. Lajia voi Suomessa harrastaa jo ainakin Meri-Teijossa, Jyväskylässä, Turussa, Kouvolassa, Serenassa, Vuokatissa ja Påminnessä

Teksti: Dakota Lavento
Kuva: Sappee BikePark

Ympäristövaikutukset pieniä

Laskettelurinteiden kesäkäyttö on taloudellisesti järkevä seikka. Muutoinhan rinteet seisoisivat enimmäkseen käyttämättä koko kesäkauden.

Alamäkiajoreittien rakentaminen vaikuttaa ympäröivään maastoon, mutta ei kovin haitallisella tavalla. USA:ssa lajin ympäristövaikutusta on tutkittukin. Eroosiohaitta on havaittu, mutta se on kuitenkin vähäisempi kuin esimerkiksi maastoratsastuksen aiheuttama.

Sulautuvat luontoon

– Ukko Hallaa rakennettaessa tutkittiin rinteen aiheuttamaa ainekulkeumaa järveen. Alamäkipyöräilyn haitta lienee kuitenkin paljon pienempi kuin kokonaan avoimen rinteen. Rakennustyömaiden eroosioon ja ainekulkeumiin on alettu kiinnittää entistä suurempaa huomiota, kertoo maisema-arkkitehti Jukka Jormola Suomen ympäristökeskuksesta.

Jormola neuvoo, että reittejä pohjustettaessa voitaisiin käyttää sen verran karkeaa materiaalia, ettei sade vie sitä mukanaan ja aiheuta noroutumista.

Reittien tieltä raivataan muutoin kesäisen liikkumisen estävää ryteikköä. Ajoreittien on kuitenkin tarkoitus sulautua ympäröivään luontoon. Kierrätysmateriaaleja käytetään rakenteissa niin paljon kuin mahdollista ja rakenteita hyödynnetään myös useina vuosina. Lisäenergiaa tarvitaan vain hiihtohissin pyörittämiseen.

Kun alas lasketaan rakennettuja reittejä pitkin, luonto säästyy muualla hallitsemattomalta kulutukselta.

Myös tasamaalle pyöräreittejä

Monissa lomakeskuksissa on eri tasoisia pyöräilyreittejä luotu myös maastopyöräilyä varten. Esimerkiksi Rukan pyöräilyreitistön kokonaispituus on 605 km, joista merkittyjä reittejä on 500 km. Reittien pituudet ja vaikeusasteet vaihtelevat. Reitit kulkevat yleisiä teitä ja metsäautoteitä pitkin sekä maastossa. Aloittelijoille soveltuvilla reiteillä on enimmäkseen tasamaata, pohja hiekkatietä tai asfalttia. Erittäin vaikealla reitillä voi olla korkeuseroa 100–300 metriä, vaativia nousuja, polkuja, juurakkoja ja kivikkoja.

Levillä osa maastopyöräreiteistä ja patikointireiteistä on talvisin murtomaahiihtokäytössä. (DL)