Rakennustaito > UUSIN LEHTI > Kolumni 2/2010

Kolumni 2/2010

Ennen oli Haka

Olin päässyt Otaniemeen opiskelemaan rakennustekniikkaa vuonna 1991. Opintojen kimppuun pääsin kuitenkin vasta seuraavana vuonna varmistettuani yhdentoista kuukauden ajan, ettei oletettu suurvaltavihollinen pääse koukkaamaan valtatie seitsemän suunnassa Lelun tienhaaran tälle puolen. Tuolloin, 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla, elettiin sitä paljon puhuttua edellisen laman aikaa.

Lama ei jäänyt huomaamatta meiltä opiskelijoiltakaan. Itse opiskeluun sai keskittyä aivan rauhassa. Kukaan ei tullut hakemaan teekkareita koulunpenkiltä liian aikaisin. Ei, vaikka välillä olisi sitä toivonutkin.

Ehkäpä kirkkaimpana muistikuvana rakennusalan lamasta ja siitä seuranneesta rakennusliikkeiden ahdingosta muistuu mieleeni Hakan konkurssi. Haka oli yksi suurista rakennusliikkeistä ja luonnollisesti potentiaalinen työnantajakin.

Haka piti hyvää huolta opiskelijoista. Tarjosi työpaikkoja ja piti muutenkin hyvänä. Vanhemmilla tieteenharjoittajilla oli tapana lumoutuneina kertoa vuosittain järjestettävästä legendaarisesta Haka-exqusta. Upinniemen edustussaunalla viina virtasi ja soitto soi, kerrottiin.
Pakkohan sinne oli päästä mukaan.

Exqulle ilmoittautuminen tapahtui kirjoittamalla nimensä ilmoitustaululle ennalta määrättynä päivänä ilmestyvään osallistujaluetteloon. Killan exqumestari oli luonnollisesti jakanut suurimman osan paikoista tiskin alta parhaille kavereilleen, siis vanhempien vuosikurssien edustajille ja muutamille ”opiskelemaan” jämähtäneille ikiteekkareille. Fuxien oli turha edes haaveilla pääsevänsä mukaan ja meille toisen vuosikurssin märkäkorvillekin jäi vain muutama hassu hajapaikka.

Ilmaisen viinan kiilto silmissä päätimme parin kaverini kanssa varmistaa paikan tuossa armoitettujen joukossa ja nukuimme listan ilmoitustaululle ilmestymistä edeltävän yön makuupusseissa Raksan pääovien edessä. Kaiken nähnyt Raksan vahtimestarikin hieman pyöritteli päätään tullessaan aamutuimaan töihin ja löytäessään oven edestä kolme kohmeloista kaveria makuupusseistaan.

Onnistuimme saamaan nimemme listaan ja pääsimme kuin pääsimmekin tuolle toiviomatkalle. Jälkeenpäin ajatellen havaitsimme olleemme todella onnekkaita. Tuo Haka-exqu vuonna 1993 jäi nimittäin historian kirjoihin viimeisenä lajissaan Hakan ajauduttua konkurssiin seuraavana vuonna.

Lama näyttäytyi meille teekkareille myös muilla tavoin. Opiskeluun pakollisena kuuluva työmaalla tapahtuva haalariharjoittelu oli käytännössä mahdotonta suorittaa ilman, että tunsi riittävän ison dirikan rakennusliikkeestä.

Minäkin työskentelin ensimmäiset opiskelukesäni erään rautakauppaketjun keskusvarastolla. Taisi olla vasta neljännen vuosikurssin jälkeen, kun onnistuin pääsemään kesätöihin työmaalle. Muistelen vieläkin lämmöllä tuota kesää ja kaikkea sitä, mitä haalariharjoitteluun liittyi. Esimerkiksi, jos maksalaatikon lämmittämiseen mikrossa kului minuutti ja kitaan kumoamiseen kolme, jäi vielä 26 minuuttia aikaa työmaakopin penkillä otettaville kauneusunille. Monia muitakin hyödyllisiä taitoja, kokemuksia ja kontakteja tarttui tuona kesänä hihaan.

Opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna olemme nyt samanlaisessa tilanteessa kuin 1990-luvun alkupuolella. Harjoittelupaikat ovat kiven alla. Tämä koskee niin korkeakouluissa kuin ammattikouluissa opiskelevia.

Rakennusalan viime vuosien hyvien suhdanteiden ja erilaisten opiskelijarekrytointiin suuntautuneiden kampanjoiden ansioista tulijoita alan koulutukseen on ollut runsaasti yli aloituspaikkojen määrän.

Valmistuneet ovat viime vuosina työllistyneet hyvin ja koulutuksessa olevat ovat saaneet myös harjoittelu- ja kesätyöpaikat. Vielä viime keväänä harjoittelupaikkojen saaminen onnistui kohtuullisen hyvin, mutta nyt alkaneena vuotena, matalasuhdanteen jatkuessa, näyttää myös harjoittelu- ja kesätyöpaikkatilanne melko murheelliselta.

Hakaa ei enää ole, mutta monta muuta rakennusliikettä on. On myös rakennuttajia ja tilaajia, suunnittelutoimistoja, rakennusmateriaaliteollisuutta, tutkimuslaitoksia ja järjestöjä.

Meillä edellisen laman aikana opiskelleilla ja nykyisin omissa organisaatioissamme työnantajan roolissa toimivilla on tänä keväänä tuhannen taalan paikka varmistaa, että nyt opiskeleville annetaan mahdollisuus näyttää kyntensä harjoittelijoina tai vastavalmistuneina.

Jos me nyt päästämme nykyisen opiskelijasukupolven lipsahtamaan jollekin toiselle alalle, on meidän aivan turha muutaman vuoden kuluttua itkeä alalla vallitsevaa työvoimapulaa.
Pidetään mekin yhtä hyvää huolta nykyisistä opiskelijoista kuin Haka piti meistä.

Paavo Syrjö
Toimitusjohtaja, Infra ry