Hyvät dokumentit helpottivat Myllysillan purkamista
Turun Myllysillan purkaminen kesti 50 päivää. Jännitetyn sillan purkaminen vaatii monivaiheista tarkkuutta. Purkajan on tunnettava sillan rakennusvaiheet kuin olisi itse rakentanut sillan.
Vanhojen korjaussuunnitelmien ohella sillan profiilin sisäistäminen on keskeinen asia, kun sillan purkamisen suunnittelu alkaa. Kuulostaa jännittävältä. Mitä profiilin sisäistäminen tarkoittaa?
– Yksinkertaisesti sen tutkimista, missä järjestyksessä silta on rakennettu ja miten se näin ollen pitää purkaa, Pohjolan Purkutyön työnjohtaja
Olli Kylmälä sanoo.
Kylmälä työskenteli vastaavana mestarina elokuun alussa päätökseen saadussa Turun Myllysillan purkamisessa.
Kylmälä ei vetänyt ensimmäistä kertaa sillan purkamista. Hän on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Saimaan kanavalla Mälkiän kanavasillan purkutyön valmistelussa ja työnjohtotehtävissä. Pohjolan Purkutyö Oy on lisäksi purkanut Lahden oikoradan ylittäneen, noin 80-metrisen putkipalkkisillan ja muutamia pienempiä maantiesiltoja .
Hurjia projekteja
Siltojen purkamiset ovat hurjia projekteja. Lahden silta piti purkaa kuudessa tunnissa. Mälkiän 110-metrinen esijännitetty silta kohosi korkeimmillaan 36 metriä kanavan vedenpinnan yläpuolelle.
Mälkiän sillan purkukokemuksesta koitui oma hyötynsä Myllysillan purkajille. Mälkiän silta oli esijännitetty silta. 94-metrinen Myllysilta oli sekä esi- että jälkijännitetty.
– Esijännitystä varten asennetut vaijerit eivät yksin jaksaneet pitää Myllysillan jännitettä yllä. Ulkopintojen lähelle oli myöhemmin asennettu lisäjännite, Kylmälä sanoo.
Sillan keskelle kotelon kylkeen oli tehty lisäbetonointeja. Niihin oli lisätty jälkijännitevaijerointi, joka oli ankkuroitu alkuperäismateriaaliin.
Myllysillan korjaussuunnitelman laatimista helpotti, että sillan dokumentit olivat kunnossa. Korjaajien käyttöön löytyi vanhoja suunnitelmia. Korjaustyön valvonnasta vastanneen Ramboll Finland Oy:n hallusta löytyi jopa valokuvia vuosilta 1973–74, jolloin Myllysiltaa rakennettiin.
Purkajat rakentajina
Jännitetyn sillan purkamisessa tärkeintä on töiden yksityiskohtaisen tarkka vaiheistus. Suunnitelma päivittyi joiltakin yksityiskohdiltaan työn edetessä.
Purkutyö alkoi sillan esikevennyksellä. Sillan reunaosista purettiin ei-kantavat rakenteet. Sillan kupeeseen ajettiin lautta, josta kone rouhi leuoillaan siltaa kapeammaksi.
Kevyen liikenteen osa eli sillan ulokelaatat rouhiutuivat betoniläjäksi lautalle. Sillan keskikentässä piikattiin jännevaijereitten väliset alueet. Työssä käytettiin pulverointia ja piikkausta, ei junttausta tai räjäytystä.
Joen päällä tapahtuva purkaminen on monipolvinen projekti. Seuraavaksi purkajat ryhtyivätkin rakentajiksi.
Kahden viikon aikana sillan molemmin puolin tehtiin neljään riviin paaluperustaiset tuennat. Aurajokeen upposi noin 600 metriä putkipaalua. Uuden sillan suunnittelija voi halutessaan hyödyntää purkajien tekemän paalutuksen.
Paalutusta seuranneet tuentapalkkityöt veivät taas seuraavat kaksi viikkoa.
Putkipaalujen päälle hitsattiin neliönmuotoiset levyt. Kahdella nostokoneella sillan alta ujutettiin neljä järeää tuentapalkkia, jotka hitsattiin päistään paalujen levyihin kiinni.
Poikittaispalkkien päälle asennettiin vielä sillan pituussuuntaiset tuentapalkit.
Monivaiheisen tukirakentamisen jälkeen alkoi jytinä ja pauke, varsinainen purkutyö. Se alkoi sillan keskikentän kevennyspiikkauksella. Tämän jälkeen työ eteni jännitettyjen alueiden purkuun. Se tapahtui päädyistä vesi- tai vasarapiikkauksella ja eteni kohti vaijereitten tausta-aluetta niin, että vaijeritkin piikattiin vähitellen esiin.
Lopulta purkutyö eteni jännitettyjen kotelopalkkien kautta päätytukien piikkaukseen.
– Työsuunnitelmassa jännevaijereitten sijainnin kartoitus on erittäin tärkeää, ettei niihin kajottaisi ensin, Kylmälä sanoo.
Työmaa turistinähtävyytenä
Myllysillan purkamisessa sillan jännitteisyyden lisäksi omat haasteensa toi sijainti kaupungin keskustassa. Turistinähtävyydeksi muuttunut, notkahtanut silta keräsi jatkuvasti yleisöä kameroineen. Työmaan aitaamisen lisäksi sillan läheisyydessä sijaitseva laivaravintoloitsija joutui siirtämään laivaansa kauemmas työmaasta ja järjestämään laivaravintolan vesijohto- ja viemäriliitännät uudelleen.
Aitaamisesta huolimatta työmaalle ilmestyi silloin tällöin ulkopuolisia uteliaita.
– He poistuivat kohteliaan kehotuksen jälkeen. Ilkivaltaa ei ilmennyt, Olli Kylmälä sanoo.
Teksti ja kuva: Aku Aittokalliokuvateksti:
Poikittaistuentapalkit ohjataan lautalla sillan alle.