Pääkirjoitus 10/2011

Kauneus katsojan silmissä

Nyt tiedän liikkuvani heikoilla jäillä käsitellessäni suunnittelua, nimenomaan arkkitehtisuunnittelua. Mehän olemme kaikki rakentamisen ja arkkitehtuurin asiantuntijoita. Sen tietää jokainen, joka altistaa tavalla tai toisella hengentuotteensa muiden arvioitavaksi. Jokamiehen arviot poikkeavat ammattilaisten näkemyksistä huomattavan usein.

Jos muistelen, mikä on tehnyt minuun vaikutuksen joko alueena tai rakennuksena, lista ei historiallisia kohteita lukuun ottamatta ole kovinkaan pitkä. Viimeksi olen suorastaan kuolannut BMW:n teräksistä näyttelyrakennusta Münchenissä. Mutta muuten paikasta tai maasta riippumatta, useat paikat palautuvat mieleen vain nimettöminä massoina.

Valokuvista ei aina voi päätellä, missä päin maailmaa kuvan kaupunkinäkymä on näpätty.Alueista onnistutaan jollain käsittämättömällä tavalla tekemään anonyymejä, kansainvälisen nimettömiä. Kaupunkikeskustat kansainvälisine kauppaketjuineen ovat hyvin samanlaisia. Vielä enemmän ilman paikallista identiteettiä ovat lomakeskukset ja vapaa-ajanviettopaikat.

Miten moiseen on päädytty? Tekeekö kansainvälistyminen sen, että rakentamisen ja suunnittelun trendit kiertävät maailmaa ja yhtenäistävät niin suunnittelijoiden kuin toimeksiantajienkin ajatusmaailmaa? Me naureskelemme entisen Neuvostoliiton alueella ollutta käytäntöä käyttää samoja hyviksi havaittuja suunnitelmia Tyyneltämereltä Itä- ja Mustallemerelle. Mutta kuinka paljon nykyiset asuinrakennukset lasitettuine parvekkeineen vaihtavat muotoaan Helsingin ja Tornion välillä?

Etsiessämme ja valitessamme kotiamme suurin huomio kiinnittyy varmasti seinien sisäpuolelle, palvelevatko tilat meitä ja perhettämme juuri tarpeittemme mukaan. Silloin ehkä ulkokuoren neutraliteetti on hyvä asia, niin ettei liian omalaatuinen suunnittelu ala tökkiä ostajaa.
Kun lisäksi kotona palavat kynttilät ja synkkä vesisateinen suomalainen joulukuu pysyy paksujen verhojen takana, on ihan sama, millainen naapuruston arkkitehtisuunnittelu on. Kukaan ei lähde myrskyisään vesisateeseen ihailemaan rakennusten sopusuhtaisuutta.

Joulu on rauhoittumisen ja pohdiskelun aikaa. Uutena vuonna on tapana tehdä hyviä lupauksia ja parantaa tapoja. Itse lupaan lopettaa synkistelyn ja osoittaa positiivista asennetta niin lähimmäisille kuin koko ympäristöäni kohtaan.

Hyviä pohdintoja ja pidettäviä lupauksia toivottaen

riitta o.