RY Rakennettu ympäristö > Uusin lehti > Kohti kestävää maailmaa

Kohti kestävää maailmaa

Vastuuta elinympäristöstä globaalisesti

Energian käytön tehostaminen ja ennen kaikkea päästöjen vähentäminen niin rakentamisessa kuin kaikissa muissakin sektoreissa on sanan merkityksessä elintärkeä. Se on avainasemassa kestävässä kehityksessä, joskin ei läheskään ainoa tekijä.

Suomi on sitoutunut ympäristöpolitiikkaan, jonka takana ovat Kioton-, Rion- ja EU-sopimukset. Suomen velvoitteena on vähentää CO2 päästöjä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 1990).

Tämä on kuitenkin vain ensimmäinen askel maailmanlaajuisessa pyrkimyksessä rajata lämpötilan nousu kahteen asteeseen (verrattuna teollistumisen alkuvaiheeseen). IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan etenemispolku olisi seuraava:

Maailman päästöjen kasvu pitäisi saada taittumaan ennen vuotta 2015.

Päästöjä pitäisi leikata 45–80 % vuoteen 2050, rikkaat maat 25–40 %
vuoteen 2020 ja 80–95 % vuoteen 2050.

Kansainvälisten tiedemiesten muodostama ilmastopaneeli IPCC on siis tehnyt johtopäätöksen, että maapallon keskilämpötila ei saisi nousta 2 astetta korkeammaksi – verrattuna teollistumisen alkuvaiheeseen. Useimpien tiedemiesten käsitysten mukaan lämpötilan nousu johtuu ennen kaikkea liian paljon fossiilisia polttoaineita kuluttavista elämäntavoistamme.

IPCC on laskenut, että globaalin lämpötilanousun rajoittaminen kahteen asteeseen edellyttäisi yksilökohtaisen energiakulutuksen saattamista tasolle 2 000 W, mikä vastaa noin 17 500 kWh:n vuotuista kulutusta. Sveitsiläinen tutkijaryhmä taas on laskenut 2 000 W:n riittävän terveen yhteiskunnan ja hyväksyttävän elämänlaadun turvaamiseksi. Suomen olosuhteissa kestävä energiankulutuksen ja siitä aiheutuvien kasvihuonepäästöjen taso voisi näin olla 3 000 W (26 000 kWh/v) ja 1 500 kg hiilidioksidia henkeä kohti.

Suomen kasvihuonepäästöt kestävälle tasolle

Kiinnostava kysymys onkin, mitä energiankulutuksen saattaminen kestävälle tasolle merkitsee kunkin suomalaisen kohdalla. Nykyään suurimmat hiilidioksidipäästöt johtuvat liikenteestä – 2 700 kg, asumisesta – 2 500 kg ja elintarvikkeista – 2 300 kg. Yhteensä erät muodostuvat noin 75 % kaikista hiilidioksidipäästöistä.

Jos ”sallittu” päästömäärä (1 500 kg CO2ekv.) jaetaan erien suhteessa, jää liikenteelle 405 kg, asumiselle 375 kg ja ruoalle 345 kg. Liikenteelle varatulla 405 kg:lla pääsee nykyisillä henkilöautolla 2 500 km, julkisella liikenteellä 8 500 km ja lentokoneella 3 000 km. Asumisen 375 kg päästömäärällä voi saada 1 600 kWh sähköä (yhdistetyt tuotantotavat) tai 150 l öljyä. Aurinko- ja tuulienergiasähkön päästöt ovat lähellä nollaa ja puu on hiilidioksidi-neutraali, eli käytännössä ei kuormita ilmakehää, edellyttäen että kuljetusmatkat ovat lyhyet. Ruoan kohdalla kasvihuonekaasuja voi oleellisesti vähentää syömällä ensisijaisesti lähiseuduilla biologisesti tuotettua ravintoa, minimoiden naudan- ja sian lihan syöminen.

Jokainen voi itse valita miten päästömääränsä jakaa – rakentaa oman cocktailinsa ja yrittää pysyä sallittujen rajojen sisällä. On kuitenkin selvää, ettei nykyisillä teknologioilla ja elämäntavoilla päästä tavoitteeseen. Energian-käytön on muututtava nykyistä tehokkaammaksi ja tarkoituksen-mukaisemmaksi, ja teknologiaa ja infrastruktuuria pitää kehittää toimimaan mahdollisimman pitkälle uusiutuvalla, puhtaalla energialla.

Rakennuksen elinkaaresta riippuen sen käyttämiseen kuluu nykyisin noin 10 kertaa enemmän energiaa kuin itse rakentamiseen. Tämä suhde toki muuttuu tulevaisuudessa, kun rakennusten energiantarve saadaan kestävän asumisen edellyttämälle tasolle. Siksi on tärkeää, että myös tuotantovaiheessa käytetään mahdollisimman pitkälti CO2-vapaata energiaa ja kierrätettävissä olevia materiaaleja, ja tuotetaan rakennuksia, joiden elinkaari on nykyistä huomattavasti pidempi.

Elämäntapoja on muutettava

Tärkeintä on joka tapauksessa, että muutamme elämäntapojamme ympäristö-tietoisempaan suuntaan. Asuinympäristön kehittämisellä voidaan tukea aidosti kestävän, ekologisen elämäntavan tavoittelua (kts. Vauban, Freiburg) Monipuolinen, sosiaalisesti aktiivinen, virikkeellinen ja viihtyisä asuinympäristö tarjoaa erilaista kestävää elämää tukevaa toimintaa. Siellä ansiotyötä voi tehdä kokonaan tai osittain kotona ja pienimuotoinen ruoantuotanto, askartelu sekä omatoimiset huolto- ja korjaustyöt ovat mahdollisia. Hyvä asuinalue on kytketty vihervyöhykkeisiin, kevyen liikenteen verkkoon ja hyvin toimivaan julkiseen liikenteeseen. Aidosti ekologisessa asuinympäristössä rakennukset ovat joustavia ja ne ottavat huomioon elinkaaren aikana muuttuvat tarpeet. Rakennusmateriaalit ovat pitkälti uusiutuvia, terveellisiä ja niitä voi huoltaa, korjata sekä kierrättää helposti.

Viihtyisät, monia toimintoja tukevat asumisratkaisut luovat edellytyksiä asioiden tekemiselle omassa asumisympäristössä paljon nykyistä enemmän. Vapaa-ajalla tehtyjen matkojen osuus on nykyään työ- ja koulumatkoja suurempi. Kun viihtyisyys kasvaa, ylimääräinen vapaa-ajan liikenne vähenee, samoin turha kulutus. Sosiaalisia verkostoja muodostuu helpommin, mikä edelleen vähentää kulutusta ja parantaa elämänlaatua.

Se on mahdollista!

Asumisen osalta yllä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen on jo tänä päivänä mahdollista, ainakin uudisrakentamisessa. Tulevaisuudessa pyritään ratkaisuihin, jotka itse tuottavat tarvitsevansa energian ja jopa syöttävät ylimääräisen energian yleiseen verkkoon. Tämä voi tapahtua talo- tai aluekohtaisesti, ja koskee periaatteessa kaikkia rakennustyyppejä.

Kahden esimerkin avulla haluan näyttää, miten yllä mainittuja tavoitteita saavutettiin. Toinen esimerkeistä on Solbranten-nimiset Espooseen vuonna 1978 rakennetut kaksi eko-koetaloa, toinen esimerkki Saksan Freiburgin laita-alueella toteutettu Vauban-asuinalue, joka valmistui vuonna 2006.

Eko-koetalot Solbranten Kilo – Espoo

Taloissa on kaikin tavoin pyritty minimoimaan lämpöenergian tarve niin arkkitehtonisilla kuin rakennus- ja laiteteknisillä ratkaisuillakin. Talot on sijoitettu etelärinteeseen. Suurin osa ikkunoista on eteläjulkisivussa, missä ovat myös aurinkokeräinkentät ja viherhuone. Ulkovaipan eristekerrokset ja ikkunoiden lasimäärät ovat kaksinkertaiset siihen verrattuna, miten 70–80 luvulla yleisesti rakennettiin. Pohjat on jaettu puolilämpimiin ja lämpimiin vyöhykkeisiin, jotka saavat lämpönsä lämmöntalteenotolla varustetusta ilmalämmitysjärjestelmästä ja puu-uuneista.

VTT:n toimesta seurattiin ja mitattiin talojen lämpöteknistä suoritusta: aurinkoenergian, polttopuun ja sähkön käyttöä. Toisessa taloista vuotuinen lämpöenergiankulutus (tilalämmitys ja lämmin käyttövesi) oli 11,9 kWh/m­, mikä tekee noin 35 kWh/m². Suurin osa tästä energiasta tuotettiin puulla (noin 70 %) ja loput sähköllä – tänä päivänä tuulisähköllä. Näin ollen talon ympäristörasitus CO2-päästöjen muodossa on käytännössä lähellä 0.

Asuinalue Vauban, Freiburg, Saksa

Saksan Freiburgin kaupungissa olevalle, aikanaan ranskalaisen miehitys-joukon käytössä olleelle alueelle, on syntynyt uusi kaupunginosa nimeltään Vauban, jossa asuu tällä hetkellä yli 5 000 asukasta, ja jossa on noin 600 työpaikkaa. Alueen suunnitteluprosessi käynnistyi vuonna 1993 ja kaupunginosa valmistui 2006.

Ennakkoluulottomalla hankkeella on ollut päämääränä toteuttaa koko alue tiiviissä yhteistyössä kaupungin ja asukkaiden välillä, niin, että asukkaat osallistuvat alueen suunnitteluun, toteutukseen ja nyttemmin hallintoonkin.
Tämä taas johtaa siihen, että asukkaat tukevat asetettuja sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja ekologisia tavoitteita, ja järjestävät elämänsä niiden mukaan. Näin esimerkiksi 40 % ruokakunnista on vapaaehtoisesti päättänyt luopua henkilöautoistaan.

Kaikki talot on toteutettu vähintään matalaenergia-standardin mukaan (65 kWh/m²,v), noin 100 asuntoa täyttävät passiivitalon vaatimuksia (15 kWh/m²,v)
ja noin 100 taloa tuottavat enemmän energiaa kuin mitä ne tarvitsevat.

Yhdistetty sähkö-lämpö-aluevoimala toimii hakkeella. Lisäksi tuotetaan sähkö- ja lämpöenergia rakennusten vesikattoja muodostuvilla aurinkosähkökennoilla ja aurinkolämpökeräimillä.

Liikenne toimii uudenlaisen ekologisen konseptin mukaan, joka suosii kevyttä ja joukkoliikennettä. Lisäksi alueella toimii kätevä ja edullinen time-share -järjestelmä, joka tarjoaa henkilö- ja tavarakuljetusautoja. Tämän ansiosta ovat kaikki kadut, aukiot ja muut yhteiset ulkoalueet autovapaita. Autot pysäköidään reuna-alueella sijaitseviin pysäköintitaloihin, jotka myös toimivat aurinkosähkölaitoksina.

Kaiken kaikkiaan Vauban osoittaa, että on jo tänä päivänä mahdollista rakentaa korkeatasoisen asuinalueen, jossa kaikki oleelliset kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat tavalla, jonka asukkaat omaksuvat ja jota he tukevat.

Tekniikan lisensiaatti, arkkitehti SAFA Bruno Erat.
Erat Arkkitehdit.