Linjasaneerauksen haasteita

Helsingissä korjausrakentamisen osuus luvanvaraisesta rakentamisesta lähentelee vuosi vuodelta uudisrakentamisen määrää. Merkittävä osa on asuinkerrostalojen putkiremontteja eli linjasaneerauksia. Ne työllistävät erityisesti talotekniikka- ja rakennealan asiantuntijoita. Linjasaneerausten määrän on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Uusia putkistojen saneerausmenetelmiä on tullut markkinoille, ja korjausrakentamista koskevat energiatehokkuusvaatimukset koskettanevat tulevina vuosina myös linjasaneerauksia. Tässä artikkelissa on tarkastusinsinöörin kokemuksia siitä, miten linjasaneerauksia on kymmenen vuoden aikana pyritty kehittämään rakennusvalvonnan toimesta ja mitä tulevina vuosina on odotettavissa.

Lupamenettely

2000-luvun alkupuolelle asti linjasaneeraukset käsiteltiin Helsingin rakennusvalvontavirastossa vesi- ja viemärilaitteiden (kvv-laitteiden) lausuntomenettelyllä. Siihen kuului kvv-suunnitelmien arviointi ja työtä johtamaan hakeutuneen kvv-työnjohtajan hyväksyminen. Työmaakäyntejä tehtiin esimerkiksi vesijohtojen painekokeiden yhteydessä. Menettely perustui siihen tapaan, joka oli muotoutunut kvv-tarkastustoiminnan ollessa kunnallisen vesilaitoksen yhteydessä. Helsingissä kvv-tarkastajat siirtyivät Helsingin Vedestä rakennusvalvontavirastoon vuoden 1990 lopussa. Rakennusvalvonta sai kättelyssä käyttöönsä ”vesipoikien” vankan osaamisen kvv-suunnitelmien arvioinnissa ja asennusten valvonnassa.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin (MRL § 125). Linjasaneeraus on kvv-järjestelmien suunnittelun ja asennustyön osalta vaativa työ. Luvanvaraisuutta arvioitaessa on vielä kiinnitettävä huomiota putkistoremontin yhteydessä tehtäviin muihin korjaustöihin. Hankkeisiin liittyvät märkätilojen peruskorjaukset, ilmanvaihdon toiminnan varmistaminen, sähköremontit sekä rakenteiden palo- ja äänitekniikka. Vuoden 2004 alusta alkaen linjasaneeraushankkeet otettiin Helsingissä rakennuslupamenettelyn piiriin. Vastuuhenkilöt täydentyivät tällöin rakennesuunnittelijalla ja vastaavalla työnjohtajalla.

Linjasaneeraus on mittava korjaustyö. Pelkästään putkien uusimisen sijaan tulisi myös kiinnittää huomiota hyvin toteutettuihin märkätiloihin ja terveellisyyden ja turvallisuuden varmistamiseen. Vuosikymmenten aikana on taloyhtiön tai yksittäisten huoneistoremonttien yhteydessä saatettu jättää monia tärkeitä asioita huomioimatta. Tilamuutoksissa ilmanvaihtoa ei välttämättä ole järjestetty lainkaan tai on tehty sellaisia ilmanvaihdon yhdistämisiä hormeihin, etteivät palo-osastoinnit huoneistojen välillä täytä vaatimuksia. Rakenteisiin liittyvät palo- ja äänitekniset vaatimukset eivät aina täytä edes alkuperäiselle rakennukselle asetettuja vaatimuksia. Uusien sähkökaapeleiden tai putkien ja niiden eristemateriaalien asentaminen porrashuoneisiin saattaa vaatia osastoituja EI 30 rakenteita. Työmaajärjestelyjen ja olosuhteiden hallinta asukasturvallisuus huomioiden on erittäin haastavaa.

Perinteiseen tapaan

Perinteisellä linjasaneerauksella tarkoitetaan yleensä sitä, että putkistot uusitaan entisten nousuhormien paikoille ja kylpyhuoneet remontoidaan perusteellisesti purkutöiden ollessa mittavat. Yleisenä periaatteena korjaushankkeissa on, että entisiä rakentamistapoja voi tietyin edellytyksin käyttää, mikäli kiinteistön omistaja eli rakennushankkeeseen ryhtyvä niin haluaa. Uudisrakentamista koskevien määräysten ja periaatteiden toteutumista ei voida korjausrakentamisessa edellyttää. Tämä koskee esimerkiksi nousuhormeja, jotka on aikoinaan rakennettu märkätilojen yhteyteen niin, ettei RakMk C2:n vaatimuksia esimerkiksi putkistojen huollettavuudesta kohtuudella pystytä toteuttamaan. Suosituksena kuitenkin on, että vesijohdot asennettaisiin tarkistettavuus ja vuotovesien esilletulo huomioiden.

Nousuhormien uusi sijoitus ja viemäreiden pinnoitus

Yhä yleistyvä toteutustapa on jättää vanhat viemärit käyttöön ja pinnoittaa ne sekä asentaa uudet vesijohtonousut esimerkiksi porrashuoneiden kautta. Vanhat nousuhormit vesijohtojen osalta poistuvat käytöstä, mutta niitä ei pureta pois hormirakenteidenkaan osalta. Vesijohdot asennetaan kotelorakenteisiin porrashuoneesta huoneistoihin ja märkätiloissa näkyviin. Märkätilat remontoidaan joko järjestelmällisesti kaikki, tai vain niissä huoneistoissa, joiden osakkaat remontin haluavat. Purkutyöt hormien ja märkätilojen osalta saattavat olla huomattavasti vähäisemmät ”perinteiseen tapaan” verrattuna. Vesijohtojen asennustavoissa ja hormirakenteissa päästään jopa RakMk C2:n edellyttämään uudisrakentamisen tasoon. Nousuhormit voidaan toteuttaa esimerkiksi valmiselementtien avulla. Kotelointien sijoitus ja ulkonäkö on pyrittävä sovittamaan porrashuoneeseen sopiviksi.

Vesijohtojen pinnoitus

Vesijohtojen sisäpuolisen pinnoittamisen voidaan katsoa olevan korjaustyö, jolla ”ilmeisesti voi olla vaikutusta käyttäjien terveydellisiin oloihin”. Helsingissä vesijohtojen sisäpuolinen pinnoittaminen edellyttää rakennuslupaa. Tällä menettelyllä varmistetaan, että suunnittelu, työnjohto ja korjaustyön valvonta tehdään riittävän asiantuntemuksen omaavien henkilöiden toimesta. Rakennuslupakäsittelyn aikana edellytetään selvitykset putkistojen kuntotutkimuksesta ja soveltuvuudesta pinnoitusmenetelmällä saneerattavaksi. On myös osoitettava, että pinnoitemateriaalit ja työmenetelmät täyttävät niille asetetut vaatimukset. Aloituskokouksessa kirjataan laadunvarmistusmenettelyt, joilla korjaustyön onnistumisesta varmistutaan töiden eri vaiheissa. Tarkastusasiakirjan ja materiaalien kelpoisuusdokumenttien lisäksi on taloyhtiöön jäätävä tiedot pinnoitettuihin putkiin liittyvistä asennus- ja korjausohjeista myöhempiä muutostöitä varten.

Ilmanvaihto

Ilmanvaihdon toiminnan varmistaminen on yksinkertaisinta painovoimaisessa järjestelmässä. Hormikartoituksessa selvitetään, että kaikkiin poistoilmanvaihdon vaatimiin tiloihin on oma toimiva hormi. Sen lisäksi tarkistetaan, että huoneistoihin on riittävä ja hallittu raitisilman saanti. Laajoihin ilmanvaihdon hormien korjauksiin joudutaan harvoin. Käyttämättömiä hormeja saadaan hyödynnettyä ja hormitukokset pystytään avaamaan. Myös koneellisessa poistoilmanvaihdossa varmistetaan hormien ja raitisilmareittien toimivuus. Poistopuhaltimien huoltaminen tai vaihtaminen ja ilmanvaihdon säätötyöt kuuluvat toimivuuden varmistamiseen. Hormivuotojen korjauksella ylimääräinen puhallinenergian käyttö saadaan poistettua. Ilmanvaihtojärjestelmän muutoksia toiseen järjestelmään tehdään harvakseltaan. Muutokset edellyttävät koneelliseen järjestelmään siirtymisessä hormien tiiveyden parantamista. Tulo- ja poistojärjestelmään siirtyminen vaatii yleensä isompia hormimuutoksia tai kokonaan uusien hormien rakentamista, jolloin niiden tilantarpeetkin kasvavat.

Energiatehokkuus

Heinäkuussa 2012 astuvat voimaan uudet energiatehokkuusvaatimukset uudisrakentamisen osalta. Samaan aikaan tultaneen antamaan asetus korjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksista. Vielä ei tiedetä missä määrin vaatimukset tulevat koskemaan linjasaneeraushankkeita. Tälläkin hetkellä olisi enemmän kuin kannattavaa huomioida energiatehokkuusasiat linjasaneeraushankkeissa. Liian usein törmää hankkeisiin, joissa energiatehokkuusasioita ei ole tarkasteltu.

Käyttöveden säästö ns. vakiopaineventtiilillä ja virtaamien säädöllä sekä huoneistokohtaisten vesimittareiden asentamisella on yksinkertaisin keino vähentää myös energiankulutusta. Normaalin energiatehokkaassa rakennuksessa lämpimän käyttöveden osuus kokonaisenergiankulutuksesta on noin neljännes. Jos linjasaneerauksessa ei huomioida energiatehokkuutta, voi remontin jälkeenkin lämpimän käyttöveden energiankulutus olla lähes 40 % kokonaisenergiankulutuksesta. Lämmitysjärjestelmän perussäädön toteuttaminen linjasaneerauksen yhteydessä on hyvä energiatehokkuuden parantamiskeino. Edelleen pätee muistisääntö, jonka mukaan yhden asteen pudotus huonelämpötilassa vastaa viiden prosentin säästöä vuotuisessa energiankulutuksessa. Uusien vesijohtojen asennustilat hormeissa tulisi huomioida niin, että putkiin voidaan asentaa nykyvaatimusten mukaiset eristeet, jolloin lämpöhäviöenergiat pienenevät. Hormitilat ovat usein riittämättömät ja putkieristeistä joudutaan tinkimään silloin kun putket uusitaan entisille paikoilleen märkätilojen ja ilmanvaihtohormien yhteyteen.

Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen puhaltimien uusinnalla, ilmavirtojen säädöllä ja tarpeen mukaisen ilmanvaihdon mahdollistavalla järjestelmällä on hyvä keino parantaa energiatehokkuutta. Säästöä saadaan puhallinsähkö- ja lämmitysenergiankulutuksen pienenemisellä.

Lämpimän käyttöveden kiertoverkostoon liitetyt kuivauspatterit ovat huomattavia energian tuhlareita. Samanaikaisesti märkätiloihin asennetaan yleensä lattialämmitys kuivauksen tehostamiseksi. Lämpimään käyttöveteen liitetyt kuivauspatterit tuottavat tilaan lämpöä vuoden jokaisena tuntina. Usein jopa turhaa lämpökuormaa, jolloin vaarana on liiallisesta ylilämmöstä kärsiminen suurimman ajan vuodesta. Voisiko sähköisen lattialämmityksen korvata erillisellä matalalämpöisellä lämmitysverkostolla, johon liitettäisiin myös kuivauspatterit? Verkoston lämmitys voitaisiin hoitaa poistoilmanvaihdosta lämpöpumpulla talteen otettavalla energialla. Lämmitys olisi säädettävissä ja parantaisi energiatehokkuutta huomattavasti.

Energiatehokkuusratkaisujen laajempi käyttö vaatii kehityshankkeita, pilottikohteita ja niiden toteuttamiseksi resursseja. Kuntien ja muiden suurten kiinteistönomistajien olisi rohkeasti ryhdyttävä kehittämään ja koekäyttämään uusia ratkaisuja. Energiatehokkaiden ratkaisujen toteuttamiseen olisi saatava rahallista tukea. Valitettavasti pelkillä porkkanoilla asia ei kuitenkaan etene siinä tavoiteajassa, jonka ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaatimukset rakentamisen ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi asettavat. Asetuksen antaminen korjausrakentamista varten on siksi perusteltua.

Laadunvarmistaminen

Linjasaneeraushankkeen toteuttaminen onnistuneesti asettaa erityisiä vaatimuksia ja osaamista vastuuhenkilöille. Maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohta siitä, että hankkeeseen ryhtyvällä on käytettävissään pätevä henkilöstö niin suunnittelun, työn toteutuksen kuin tarkastamisen osalta, on keskeisessä merkityksessä myös linjasaneerauksissa. Rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittaminen tulee pian muuttumaan merkittävästi. Energiatehokkuuteen panostavat toimijat tulevat olemaan korjaushankkeissakin avainasemassa. Suunnitteluvaiheessa on otettava yhä tarkemmin kantaa järjestelmiin, materiaaleihin, laitteisiin ja niiden kelpoisuuden varmistamiseen. Erilaiset toimijat ja järjestelmien toimittajat asettavat yhteensovittamiselle tulevaisuudessa kasvavia paineita. Näiden seikkojen huomioimiseen rakennusvalvontaviranomainen voi olla vaikuttamassa neuvonnan ja ohjauksen kautta rakennuslupahankkeen eri vaiheissa.

LVI-insinööri (ylempi AMK) Tomi Marjamäki
Tarkastusinsinööri. Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto.