RY Rakennettu ympäristö > Uusin lehti > Matalaenergiarakentaminen haastaa koko rakennusalan

Matalaenergiarakentaminen haastaa koko rakennusalan

Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyvistä kosteusteknisistä riskeistä on viime kuukausina keskusteltu julkisuudessa melkoisesti. Hyvä niin, sillä kyse on tärkeästä asiasta.

Suomessa on edettävä määrätietoisesti kohti matalaenergiarakentamista. Samalla on kuitenkin vältettävä kosteus- ja homeriskejä. Varsinkin 1970-luvun öljykriisin jälkeisten energiansäästötoimien seurauksista opimme, että home- ja kosteusongelmat tulee ottaa vakavasti parannettaessa rakennusten energiatehokkuutta. Rakennus- ja talotekniikan osaaminen ja kehitys eivät saa jäädä säästötoimenpiteiden jalkoihin.

Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 20 prosentilla sekä energiatehokkuuden parantamiseen 20 prosentilla. Näihin tavoitteisiin ei päästä ilman merkittäviä parannuksia rakennusten energiatehokkuudessa. Rakennusten kokonaisenergiankulutus on noin 40 prosenttia Suomen koko energiankulutuksesta ja 30 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.

Energiatehokkuuden parantumiselle ja samalla rakentamisen uudelle laatutasolle haetaan vauhtia uudisrakentamista koskevilla säädöksillä. Ympäristöministeriö antoi 22.12.2008 uusien rakennusten energiatehokkuutta koskevat rakentamismääräykset, jotka parantavat energiatehokkuutta noin 30 prosentilla. Uudet määräykset tulevat voimaan 1.1.2010. Tavoitteena on siirtyä vaiheittain matalaenergiarakentamiseen. Seuraavat tiukennukset on tarkoitus toteuttaa jo vuonna 2012, jolloin siirryttäisiin malliin, jossa raja-arvot annetaan yksittäisten rakenneosien sijasta rakennusten kokonaisenergiankulutukselle. Myös rakennuksen lämmitystapa ja erityisesti sen ympäristöystävällisyys on tällöin tarkoitus ottaa huomioon suoraan rakentamismääräyksissä.

Kiistattomien myönteisten ilmastovaikutusten ohella matala­ener­giarakentamisessa korostuvat rakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toimivuus sekä rakennustyönaikainen kosteudenhallinta.

Aiheen valtakunnallisen merkittävyyden takia ympäristöministeriö teetti Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY) sel­vityksen eri rakennusosien (ulkoseinät, yläpohja, alapohja, ikkunat ja ovet) lämmöneristävyyden paran­tamisen aiheuttamista kosteus- ja homeriskeistä. TTY:n asian­tunti­jaryhmän suosittelema kokonaiskiristyksen taso oli 15–20 prosenttia nykyisiin vaa­ti­muksiin (U-arvot) verrattuna. Selvityksen tulokset korostavat rakennusfysikaalisen suunnittelun ja tuotekehityksen merkitystä matala­energiarakentamisessa. Loppuraportissa tuotiin esille useita eri rakenteiden rakennus­fysikaaliseen suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä riskejä.

Ympäristöministeriö kävi TTY:n asiantuntijoiden kanssa selvityksen tulokset läpi yksityiskohtaisesti. TTY:n esittämien riskien takia ­ministeriö tilasi lausunnon lämmön­eristyksen parantamisen kosteusteknisistä riskeistä myös VTT:ltä. VTT:n mukaan rakenteiden kosteus­tekninen toimivuus ei aseta rajoituksia lämmöneristystason parantamiselle 30–40 prosentilla nykytasosta. VTT korosti, että kosteusteknisiä ongelmia ilmenee jo nykyisin, ja että huomio on kiinnitettävä ennen kaikkea huolelliseen rakennustapaan ja toimivien rakennejärjestelmien kehittämiseen.

Joulukuussa annetuissa määräyksissä päädyttiin TTY:n selvityksen mukaisiin rakennekohtaisiin suosituksiin. TTY:n raportissa on esitetty sekä suositeltava että tiukin mahdollinen kiristystaso. Nyt annetut määräykset noudattavat, VTT:n lausunto huomioon ottaen, tätä TTY:n arvioimaa tiukinta mahdollista kiristystasoa. Rakennuksen ulkoseinää, alapohjaa ja ovia koskevat uudet U-arvovaatimukset ovat hyväksytyissä määräyksissä tämän takia lievempiä kuin ministeriön alkuperäisessä lausuntokierroksella olleessa esityksessä. Uusissa määräyksissä kiristykset on painotettu niihin rakennusosiin, joissa ne voidaan tehdä rakennus­fysikaalisesti turvallisimmin.

Rakennuskannassamme on aivan liikaa home- ja kosteusongelmia. Tästä huolimatta edelleen voi nähdä rakennustyömaita, ja varsinkin pientalotyömaita, joissa sadevedet lähes vapaasti kastelevat rakenteet. Ei ole siis ihme, että asiantuntijat varoittelevat kosteusriskeistä ja painottavat huolellista rakentamistapaa.

Kehittämällä rakentamisen suunnittelun ja toteutuksen laatua vastaamaan rakennusten energiatehokkuuden vaatimuksia voidaan saavuttaa parempi rakentamisen laatu ja vähemmän kosteusongelmia.

Kosteus- ja homeriskit on ehkäistävä rakennusalan yhteistoimin. Matalaenergiarakentaminen haastaa koko rakennusalan. Mahdolliset suunnittelun tai toteutuksen virheiden aiheuttamat kosteusriskit ovat matalaenergiatason raken­teissa samat kuin nykyisen määräystason mukaan tehdyissä. Matalaenergiarakentamisen ratkaisut saattavat edelleen korostaa rakenneteknisten virheiden vaikutusta. Siirryttäessä kohti matalaenergiarakentamista on siksi ensiarvoisen tärkeää, että rakentamisen laatua voidaan – rakennusalan yhteisin toimin – kehittää uudelle tasolle.

Kerroin kiinteistö- ja rakennusfoorumissa jo marraskuussa 2007 tulevien rakennusten energiatehokkuutta koskevien määräysten tiukentamistavoitteista ja aikataulusta. Vuoden 2008 aikana rakennusteollisuus ilmaisi laajasti tukevansa siirtymistä matalaenergiarakentamiseen. Tämä on hyvä lähtökohta kehitystyölle, jossa ympäristöministeriö on osaltaan valmis olemaan mukana samalla, kun uusiin rakentamismääräyksiin on vielä vuosi aikaa valmistautua.

Oikeustieteen kandidaatti Jan Vapaavuori.

Asuntoministeri. Ympäristöministeriö.