RY Rakennettu ympäristö > Uutiset > GTK on määrittänyt maaperän taustapitoisuudet Espoossa

GTK on määrittänyt maaperän taustapitoisuudet Espoossa

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) on täydentänyt geokemian tietokantaansa määrittämällä Espoon kaupungin 40:ltä luonnontilaiselta alueelta pinta- ja pohjamaan sekä humuskerroksen taustapitoisuudet. Lisäksi määritettiin pitoisuudet 30 taajamakohteen pintamaasta. Tutkimuksen tulokset on julkaistu GTK:n arkistoraporttina.

Analysoidut luonnonmaanäytteet edustivat alueen yleisimpiä mineraalisia maalajeja eli savea, moreenia ja lajittunutta hiekkaa ja soraa. Taajama-alueilta valittiin eri maankäyttömuotoja edustavia näytteenottopaikkoja yhteistyössä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Työ on jatkoa pääkaupunkiseudun kehyskuntien taustapitoisuuskartoitukselle.

Geokemiallinen kartoitus on perinteinen tutkimusmenetelmä, jonka GTK on täydentänyt palvelemaan ympäristötutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää useiden eri alkuaineiden tavanomaiset taustapitoisuudet eri maalajeissa. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista velvoittaa selvittämään nämä ns. taustapitoisuudet, kun arvioidaan maaperän pilaantuneisuutta.

Espoon maaperän arseenipitoisuudet ovat suuremmat kuin maaperän tavanomaiset arseenipitoisuudet suurimmassa osassa Suomea kaikissa tutkituissa maalajeissa. Espoon taajama-alueilla suositellaan käytettäväksi arseenin taustapitoisuutena arvoa 8 mg/kg, mikäli vielä tarkempaa paikallista taustapitoisuutta ei ole selvitetty. Lisäksi taajamien ulkopuolella savimaiden koboltti- ja vanadiinipitoisuudet ylittivät paikoin kynnysarvot. Muiden metallien ja puolimetallien sekä PAH- ja PCB-yhdisteiden taustapitoisuudet ovat Espoossa pääsääntöisesti pieniä. Maaperää pilaavien haitallisten aineiden kynnysarvot ja ohjearvot määritetään nk. PIMA-asetuksessa. Koska Espoon maaperässä on luonnostaan tavanomaista enemmän arseenia, maaperän pilaantuneisuuden kynnyksenä käytetään asetuksen kynnysarvon 5 mg/kg sijaan taustapitoisuutta 8 mg/kg.

Tutkimus osoittaa, että taajama-alueiden pintamaassa on keskimäärin enemmän hiiltä, kalsiumia, kadmiumia, kuparia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, nikkeliä, fosforia, lyijyä, rubidiumia, rikkiä, strontiumia, uraania ja sinkkiä verrattuna Espoon taajamien ulkopuolelta kerättyjen moreenin pintamaanäytteiden pitoisuuksiin. Luonnontilaisilla mailla useimpien tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa pinta- ja pohjamaassa. Pintamaassa oli kuitenkin usein pohjamaata enemmän elohopeaa, lyijyä, kadmiumia, hopeaa, molybdeenia, antimonia, seleeniä, tinaa ja sinkkiä.

Sekä ravinteiden että raskasmetallien luonnolliset pitoisuudet kuvastavat pinnan alla olevan kallioperän ja maaperän kehityshistoriaa. Pintamaassa näkyy lisäksi ihmisen toiminta, kuten ilmasta sateen ja pölyn mukana tulleet aineet ja pelloille levitettyjen lannoitteiden sisältämät ravinteet. Kartoituksen myötä geologit saavat lisätietoja maaperän koostumuksesta ja ympäristöviranomaiset saavat mm. taustatietoa siitä miten suuria raskasmetallipitoisuuksia eri maalajeissa voi luonnostaan olla. (Lähde: Tarvainen, T. 2010. Espoon maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S/41/2010/39.