%2520kopio.jpg&w=3840&q=75)
Rakennukseen jäävän tuotteen kelpoisuus todetaan sen dokumenteista. Jos oikeaa asiakirjaa ei löydy, tuote ei kelpaa, vaikka se muuten olisi kunnossa. Reittejä on useampi kuin yksi. Pakollinen CE-merkintä, vapaaehtoinen CE eurooppalaisella teknisellä arvioinnilla, tyyppihyväksyntä, varmennustodistus ja rakennuspaikkakohtainen selvitys. Jokaisesta syntyy oma dokumenttinsa.
Kokosimme aiheesta selkokielisen katsauksen. Mihin kukin menettely perustuu, mitä siitä syntyy ja millä dokumenttityypillä se viedään Tuotetietoon.
Rakennukseen pysyvästi asennettava tuote pitää todeta kelpoiseksi ennen kuin se asennetaan. Kelpoisuuden arvioinnin tekevät rakennushankkeissa useimmiten suunnittelijat tai erikseen tuotekelpoisuuden toteajiksi määritetyt henkilöt. Ilman tarvittavaa dokumentaatiota tuotekelpoisuutta ei voida arvioida.
Kaikki tuotteet eivät kuulu tuotekelpoisuuslainsäädännön piiriin. Ulkopuolelle jäävät ensinnäkin tuotteet, jotka eivät jää rakennukseen pysyvästi, kuten muotit ja telineet. Toiseksi ulkopuolelle jäävät tuotteet, joille on oma lainsäädäntönsä. Esimerkiksi hissejä koskee hissiturvallisuuslaki ja sähkölaitteita sähköturvallisuuslaki, ja niiden vaatimustenmukaisuus todetaan niiden omien säännösten kautta. Nämä eivät siis ole vapautuksia vaan kuuluvat toisen säännöstön alle.
Kelpoisuuden osoittaminen perustuu käytännössä joihinkin näistä menettelyistä:
Lainsäädäntö tuntee valmistuksen laadunvalvonnan kansallisena hyväksyntämenettelynä, mutta se on jäänyt käytännössä harvinaiseksi.
Lisäksi tuotetta voi koskea CE-merkintä muiden direktiivien perusteella (DoC) tai Ecodesign CE-merkintä osalle ominaisuuksista. Nämä eivät ole kelpoisuuden osoittamisen reittejä vaan rinnakkaisia velvoitteita. Ne voivat kattaa osan tuotteen ominaisuuksista, mutta ne eivät yleensä kata riittävän laajasti rakentamislain määrittämiä olennaisia teknisiä vaatimuksia. Kelpoisuus on siksi osoitettava käytännössä jollakin edellä luetelluista menettelyistä.
Perustuu EU:n rakennustuoteasetukseen 305/2011 ja sen nojalla julkaistuun harmonisoituun tuotestandardiin (hEN).
Kun EU on tehnyt tuoteryhmälle yhteisen standardin, kaikki valmistajat mittaavat ja ilmoittavat samat ominaisuudet samalla tavalla. Silloin tuotteita voi verrata keskenään yli rajojen. Kun tuoteryhmää koskeva hEN-standardi on tullut voimaan siirtymäaikoineen, siihen perustuva CE-merkintä on pakollinen, eikä muita reittejä saa käyttää. Valmistaja ilmoittaa itse tuotteensa suoritustasot suoritustasoilmoituksessa, ja tuotteen varmennusjärjestelmä määrää, kuinka paljon ulkopuolinen laitos on mukana varmistamassa. Varmennusjärjestelmä ilmoitetaan standardissa. CE ei tarkoita hyvää, se tarkoittaa vertailukelpoista. Tuotekelpoisuuden arvioija katsoo arvoista, kelpaako tuote juuri siihen kohteeseen.
Uusi rakennustuoteasetus 2024/3110 korvaa suoritustasoilmoituksen suoritustaso- ja vaatimustenmukaisuusilmoituksella (DoPC). Nykyinen DoP kertoo vain suoritustasoja, kun taas DoPC vakuuttaa lisäksi, että tuote täyttää sille asetetut tuotevaatimukset, ja siihen tulee mukaan tuotteen ympäristötietoja.
Muutos ei koske kaikkia yhtä aikaa. Se etenee tuoteryhmä kerrallaan sitä mukaa kuin komissio hyväksyy kyseiselle tuoteperheelle uuden hEN-standardin ja tekee siitä pakollisen. Velvoitteet alkavat vasta vuosi hyväksynnän jälkeen. Komission työsuunnitelman mukaan ensimmäiset tuoteryhmät ovat vuorossa aikaisintaan vuonna 2028, ja valtaosa vasta 2030-luvulla. Siihen asti tuote pysyy vanhan asetuksen alla ja nykyinen DoP kelpaa sellaisenaan.
Tuotetietoon viedään suoritustasoilmoitus DoP-dokumenttina.
Perustuu samaan rakennustuoteasetukseen 305/2011, mutta harmonisoidun standardin sijasta eurooppalaiseen arviointiasiakirjaan (EAD) ja sen pohjalta annettuun tuotekohtaiseen tekniseen arviointiin (ETA). Kaikki nykyiset ETA:t ja niiden pohjana olevat arviointiasiakirjat ovat tämän vanhan asetuksen mukaisia.
Rakennustuoteasetuksen mukainen hEN-standardi antaa tuotteille yhteisen kielen, jolla ominaisuudet ilmoitetaan samalla tavalla kaikkialla EU:ssa. Kaikille tuotteille standardia ei kuitenkaan ole ehditty tehdä, ja ETA on ratkaisu tähän puutteeseen.
Reitti kulkee kolmessa vaiheessa:
Tuotetietoon viedään suoritustasoilmoitus DoP-dokumenttina, ja sen rinnalle kannattaa viedä tekninen arviointi ETA-dokumenttina mitoitus- ja asennustietojen vuoksi.
Perustuu tuotehyväksyntälain 954/2012 2 lukuun. Ympäristöministeriön asetus 555/2013 täsmentää päätöksen sisällön, merkinnän ja valvonnan. Lisäksi tarvitaan kaksi tuoteryhmäkohtaista ympäristöministeriön asetusta, yksi tuotteen olennaisista teknisistä vaatimuksista ja toinen tyyppihyväksynnästä. Tyyppihyväksyntää voi siis hakea vain sellaiselle tuotteelle, jolle molemmat on annettu.
Kansallinen tyyppihyväksyntämenettely on niille tuotteille, joilla ei ole pakollista CE-merkintää. Tyyppihyväksyntäasetus on käytännössä testausohjelma. Siinä säädetään, mitä tuotteesta mitataan ja millä menetelmillä, kun taas hyväksyttävät vähimmäisarvot tulevat vaatimusasetuksesta. Asetus määrää myös sen, kuka testaa ja kuinka usein valmistajan tuotannosta testataan samoja ominaisuuksia. Testaajana on ulkopuolinen taho, akkreditoitu testauslaboratorio tai laadunvalvonnan varmentaja. Hyväksyntä ei siis ole valmistajan oma vakuutus vaan ulkopuolisen arvioinnin tulos.
Hyväksynnän myöntää ministeriön valtuuttama laitos, se on voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan ja edellyttää jatkuvaa laadunvalvonnan varmentamista. Päätöksessä ilmoitetaan, miltä osin tuote täyttää olennaiset tekniset vaatimukset, ja tarvittaessa myös ominaisuudet lukuarvoina tai luokkina. Päätös on julkinen ja löytyy hyväksynnän myöntäneen laitoksen verkkosivuilta.
CE-merkintöjen suoritustasoilmoitukset kertovat mitatut arvot ja jättävät suunnittelijalle pääteltäväksi, riittävätkö ne. Tyyppihyväksyntäpäätös vastaa suoraan kysymykseen täyttääkö tuote Suomen vaatimukset, ja arvot ovat mukana vastauksen tukena.
Tyyppihyväksyntä on käytössä enää kahdella tuotealueella. Toinen on hitsattavat betoniteräkset ja betoniteräsverkot, toinen vesi- ja viemärilaitteistojen osat, kuten kupari- ja PEX-putket liittimineen, sulku- ja yksisuuntaventtiilit, hanat, lattiakaivot ja vesilukot. Menettely ei ole poistumassa, mutta se kapenee sitä mukaa kuin EU:n hEN-standardit valmistuvat. Tyyppihyväksyntäreitti ei ole käytössä, kun tuotteelle on voimassa oleva hEN-standardi.
Tuotetietoon viedään tyyppihyväksyntäpäätös.
Perustuu tuotehyväksyntälain 954/2012 3 lukuun. Ympäristöministeriön asetus 555/2013 täsmentää todistuksen sisällön, merkinnän, arviointiperusteet ja valvonnan. Tuoteryhmäkohtaista asetusta ei tarvita, toisin kuin tyyppihyväksynnässä.
Varmennustodistuksen lopputulos on sama kuin tyyppihyväksynnällä, mutta kevyemmällä koneistolla. Mittatikkuna eivät ole asetukset vaan arviointiperusteet. Arviointiperusteet ovat tuoteryhmäkohtainen julkinen asiakirja, jonka ympäristöministeriö hyväksyy ja jonka on oltava sama kaikilla toimielimillä. Näin uusia tuoteryhmiä saadaan mukaan ilman säädösvalmistelua.
Todistuksen myöntää ympäristöministeriön hyväksymä toimielin. Se edellyttää valmistajan omaa tuotannon laadunvalvontaa, jonka ulkopuolinen varmentaja tarkastaa ja jota se valvoo jatkuvasti. Todistus on voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan. Vaihtoehtoisesti todistus voidaan antaa yhdelle toimituserälle näytetarkastuksen perusteella. Todistuksessa ilmoitetaan tuotteen ominaisuudet ja käyttötavat sekä tiedot käytetyistä arviointimenetelmistä. Ominaisuudet voidaan esittää luokkina tai lukuarvoina siltä osin kuin ne vaikuttavat vaatimusten täyttymiseen.
Arviointiperusteet on julkaistu esimerkiksi valmisbetonille, betoni- ja puuelementeille, naulalevyrakenteille, portaille, palosuojatuotteille, kattoturvatuotteille ja höyrynsulkuteipeille. Varmennustodistus raukeaa, jos tuoteryhmä siirtyy CE-merkinnän piiriin
Tuotetietoon viedään varmennustodistus.
Perustuu tuotehyväksyntälain 954/2012 5 lukuun ja asetuksen 555/2013 13 §:ään sekä rakentamislain huolehtimisvelvollisuuteen.
Rakennuspaikkakohtainen selvitys on viimesijainen keino. Hallituksen esityksen sanoin sitä voidaan käyttää "viime kädessä", kun kelpoisuutta ei ole osoitettu CE-merkinnällä eikä kansallisella hyväksynnällä. Laki velvoittaa rakennushankkeeseen ryhtyvän selvittämään tuotteen vaatimustenmukaisuuden rakennuspaikkakohtaisesti silloin, kun kelpoisuutta ei ole muutoin osoitettu. Jos tuotteella on pakollinen CE-merkintä, tätä reittiä ei voi käyttää.
Hyväksyttävä aineisto on määritelty asetuksen 555/2013 13 §:ssä: tutkimusraportti, Euroopan talousalueella tai Turkissa annettu hyväksyntä, tuotteesta otettu näyte tai laskenta. Selvityksen laatijan on oltava rakennusvalvonnan päteväksi katsoma taho, ja näytteenotossa on käytettävä laadunvalvonnan varmentajaa tai akkreditoitua tutkimuslaitosta. Aineiston riittävyyttä ei ole säädetty tarkemmin.
Lopputulos on hankekohtainen arviointi tuotteen kelpoisuudesta. Se ei seuraa tuotetta seuraavaan kohteeseen, joten sama tuote voi vaatia uuden selvityksen joka hankkeessa.
Tuotetietoon viedään se aineisto, jolla selvitys voidaan tehdä, eli testausselosteet, asiantuntijalausunnot ja vapaaehtoiset sertifikaatit tuotesertifikaatti-dokumentteina.
Perustuu tuotehyväksyntälain 954/2012 4 lukuun.
Kolmas kansallinen reitti, jota voi käyttää vain silloin, kun kelpoisuutta ei voida osoittaa tyyppihyväksynnällä eikä varmennustodistuksella. Valmistaja ylläpitää tuotannon sisäistä laadunvalvontaa ja testausta, jonka ulkopuolinen varmentaja tarkastaa, hyväksyy ja jota se valvoo jatkuvasti. Tuloksena on sertifikaatti, jonka merkissä on teksti "valmistuksen laadunvalvonta".
Menettely on jäänyt harvinaiseksi, koska laki asettaa sen viimesijaiseksi. Osa niistä tuoteryhmistä, joille sitä lain valmistelussa kaavailtiin, on sittemmin siirtynyt varmennustodistuksen piiriin. Kokonaan pois se ei ole jäänyt. Ympäristöministeriö on hyväksynyt laadunvalvonnan varmentajia nimettyihin tuoteryhmiin, ja osalle niistä ei tällä hetkellä ole tarjolla tyyppihyväksyntää eikä varmennustodistusta. Näissä tapauksissa valmistuksen laadunvalvonta voi tulla kyseeseen.
Perustuu ekosuunnitteludirektiiviin 2009/125/EY ja tuoteryhmäkohtaisiin EU-asetuksiin, esimerkiksi ilmanvaihtokoneiden asetukseen 1253/2014. Uusi ekosuunnitteluasetus 2024/1781 korvaa nämä vaiheittain.
Kyse ei ole rakennustuotesäännöstä vaan energiaan liittyvien laitteiden säännöstä. Merkintä kertoo energiatehokkuudesta, ei siitä, miten laite täyttää rakentamisen vaatimukset. Siksi osion otsikossa lukee "osalle ominaisuuksia". Merkintä kattaa vain osan ominaisuuksista, ja loput on osoitettava toista reittiä. Dokumenttina on vaatimustenmukaisuusvakuutus, ja monilla laitteilla myös energiamerkintä.
Käytännössä kyse on talotekniikan tuotteista. Esimerkiksi ilmanvaihtokoneista, huippuimureista, kanavapuhaltimista, huoneilmastointilaitteista, lämmityskattiloista, vedenlämmittimistä ja kiertovesipumpuista. Näiden laitteiden kelpoisuus rakennuskohteeseen ei ratkea ekosuunnittelun CE-merkinnällä, vaan sen rinnalle tarvitaan käytännössä lähes aina rakennuspaikkakohtainen selvitys.
Tuotetietoon viedään vaatimustenmukaisuusvakuutus DoC-dokumenttina ja energiamerkintä tuoteselosteineen tuotesertifikaattina.
Perustuu muuhun EU:n tuotelainsäädäntöön, kuten kone-, pienjännite-, EMC-, mittauslaite- ja henkilönsuojainsäädöksiin.
Logiikka on sama kuin ekosuunnittelussa. Tuote on CE-merkitty jonkin muun turvallisuussäädöksen nojalla, eikä merkintä osoita kelpoisuutta rakennuskohteeseen. Dokumenttina on vaatimustenmukaisuusvakuutus, ja se on yleensä yksi paperi, jossa valmistaja luettelee kaikki tuotteeseen sovelletut säädökset kerralla.
Kyse on kahdenlaisista tuotteista. Talotekniikan laitteista, joiden merkintä tulee sähkölaite- ja konesäädöksistä, sekä rakennusosista ja turvatuotteista, kuten kattoturvatuotteista, ovista, ikkunoista ja porteista, sisäpalo-ovista ja palovaroittimista. Näillä on aina rinnalla jokin toinen reitti, joka osoittaa kelpoisuuden rakennuskohteeseen.
Tuotetietoon viedään vaatimustenmukaisuusvakuutus DoC-dokumenttina.
Tuotekelpoisuuden arviointi on työtä, jonka joku tekee joka tapauksessa. Kun dokumentit ovat Tuotetiedossa oikeilla dokumenttityypeillä, arvioija löytää ne itse eikä joudu kysymään. Puuttuva dokumentti tarkoittaa yhteydenottoa, odottelua ja pahimmillaan toisen tuotteen valintaa.
Tuotekelpoisuus tarkastetaan yleensä jo ennen hankintaa. Tuote, jonka dokumentit löytyvät heti, on siinä vaiheessa helpompi valinta kuin tuote, jonka papereita joudutaan kysymään erikseen.
