Tampereella, sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, rakennusalan opiskelijat ottavat hyvissä ajoin haltuun suunnitteluratkaisujen vaikutukset rakennushankkeen kustannuksiin ja hiilijalanjälkeen. Apuna käytetään muun muassa Ratu kustannukset ja CO₂e -palvelua.
Rakennusalan opiskelijoiden on opittava näkemään suunnitteluratkaisujen vaikutukset kustannuksiin ja hiilijalanjälkeen jo ennen kuin suunnitelmat ovat valmiita. Tampereen korkeakouluyhteisössä Ratu kustannukset ja CO₂e -palvelu on yksi työkalu, jonka avulla opiskelijat voivat tarkastella rakennusosien määriä, kustannuksia ja hiilivaikutuksia osana suunnittelunohjausta. Määrätieto ja siihen yhdistetty kustannus- ja hiilijalanjälkitieto mahdollistavat optimoinnin suunnitteluvaiheessa.
Tampereen yliopiston neljännen vuoden rakennustekniikan opiskelijoille ja Tampereen TAMKin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoille pidettävällä suunnittelunohjauksen kurssilla Ratu kustannukset ja CO₂e -palvelu on mukana yhtenä työkaluna kustannusoptimointiin liittyvässä harjoituksessa.
TAMKin yliopettaja Jussi Savolaisen mukaan tärkeintä ei kuitenkaan ole yhden ohjelman täydellinen hallinta vaan ymmärrys siitä, milloin tietoa tarvitaan ja miten sitä voidaan käyttää suunnittelun ohjaamiseen.
”En varsinaisesti opeta ohjelman käyttöä. Esittelen sen opiskelijoille ja annan heidän käyttää sitä harjoituksessa. Siellä on oikeita hintatietoja, joita voidaan hyödyntää, kun esimerkiksi rakennusliikkeen tarkkaa kustannusdataa ei ole saatavilla”, Savolainen kertoo.
Hiilivaikutusten tarkastelu toimii samasta lähtökohdasta. Sekä kustannukset että hiilivaikutukset voidaan sitoa rakennusosien määriin. Näin opiskelijat pääsevät vertailemaan suunnitteluratkaisujen seurauksia ja näkemään, miten määrätieto voi tukea suunnittelua.
Savolaisen mielestä olennaista on tiedon oikea-aikainen käyttö.
”Jos suunnitellaan ensin valmiiksi ja lasketaan sitten kustannukset ja hiilijalanjälki, niillä ei ole minkäänlaista ohjaavaa vaikutusta suunnitteluun.”
Kustannuksia ja hiilijalanjälkeä optimoitaessa laskelmia pitää tehdä suunnitteluprosessin aikana ja niiden tuloksia käyttää suunnitelmien kehittämiseen. Tulevan suunnitteluprosessin johtajan ei välttämättä tarvitse itse tehdä kaikkia laskelmia, mutta hänen pitää tietää, keneltä niitä pyydetään ja missä vaiheessa.
”Määrätietojen käyttö on se, mikä mahdollistaa suunnitelmien optimoinnin. Jos määrätietoa osataan käyttää suunnittelun ohjaamisessa oikein, kustannusoptimointi ja hiilijalanjäljen optimointi on mahdollista”, Savolainen painottaa.
Ratu-palvelun vahvuutena Jussi Savolainen pitää sen matalaa käyttökynnystä. Hänen mukaansa opiskelijan pitäisi pystyä ottamaan työkalu käyttöön ilman pitkää perehdytystä.
”Luotan siihen, että se on riittävän helppo. Opiskelija ottaa sen käteen ja oppii käyttämään sitä itse.”
Savolainen korostaa kuitenkin, ettei tavoitteena ole opettaa opiskelijoille tietyn ohjelman hallintaa. Työkalut vaihtuvat työelämässä, mutta kyky hyödyntää määrätietoa suunnittelun ohjaamisessa säilyy.
Hän pitää suunnittelunohjauksen opetusta Suomessa alueena, jossa olisi paljon kehitettävää. Varsinaisesti suunnittelunohjaukseen keskittyviä kursseja on vähän, vaikka alan ammattilaiset pitävät sitä tärkeänä ja vaikeana osa-alueena.
”Tähän on tarjolla todella vähän tutkittua tietoa ja kenttäkokemusta yhdistävää opetusta.”
Savolainen haluaakin edistää suunnittelun ohjauksen opetusta käytäntöjä ja päätöksentekotilanteita tutkimalla. Ratu on tässä kokonaisuudessa yksi käytännön väline, jolla voidaan tehdä suunnitteluratkaisujen seurauksia näkyviksi ja yhdistää helpolla työkalulla määrä-, kustannus- ja hiilijalanjälkitietoa.
Savolainen on kirjoittanut yhdessä Juha-Matti Junnosen ja Arto Saaren kanssa Rakennustiedon kustantaman Rakennushankkeen suunnittelun ohjaus -kirjan. Vuonna 2023 julkaistussa teoksessa tarkastellaan muun muassa rakennushankkeen tavoitteiden muodostamista, suunnittelun vaiheistamista, suunnittelunohjauksen menetelmiä sekä suunnittelun organisointia ja sopimuksia.
Tampereen yliopistossa suunnittelunohjausta harjoitellaan myös Rakennushankkeen suunnittelun simulointi -opintojaksolla. Rakentamistalouden yliopisto-opettaja Taija Puolitaival on vastuuopettajana kurssilla, jossa arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opiskelijat ja TAMKin talotekniikan opiskelijat työskentelevät yhdessä mahdollisimman todentuntuisessa rakennushankkeessa.
Opiskelijat ottavat hankkeessa erilaisia rooleja tilaajan edustajista ja rakennuttajakonsulteista rakennesuunnittelijoihin ja vastuullisuuskoordinaattoreihin. He vetävät itse suunnittelukokouksia ja työstävät suunnitelmia niiden välillä sekä järjestävät pienempiä kokouksia eri osapuolten kesken.
”Kyllä tämä aika hyvin simuloi sitä todellista työtä. Opiskelijat antavat vuodesta toiseen palautetta, että tämä on ihan paras kurssi koko yliopistossa”, Puolitaival sanoo.
Hänen mukaansa yksi kurssin tärkeimmistä tavoitteista on oppia ymmärtämään muiden suunnittelualojen näkökulmia. Opiskelijat joutuvat näkemään, miten yhden osapuolen ratkaisut vaikuttavat muiden työhön ja koko hankkeeseen.
”Kurssi avaa muiden näkökulmia ja tuo ymmärrystä siitä, miten paljon rakennushankkeeseen liittyy kommunikointia ja koordinointia ja yhteistyötä.”
Kustannus- ja kestävyystavoitteet tulevat mukaan jo hankkeen alkuvaiheessa. Opiskelijat tekevät tilaajan näkökulmasta investointilaskelman ja etenevät karkean tilaohjelman pohjalta ensimmäisestä kustannusarviosta vähitellen rakennusosa-arvioon. CO₂-tarkastelu kuuluu myös kokonaisuuteen.
Puolitaipaleen mukaan kustannustieto vaikuttaa aidosti suunnitteluratkaisuihin. Kestävyyteen voidaan asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, mutta jossain vaiheessa vastaan tulevat myös hankkeen taloudelliset reunaehdot.
”Kyllä ne kulkevat käsi kädessä niin kuin todellisessakin hankkeessa.”
Ratu on yksi opiskelijoiden käytettävissä olevista työkaluista. Puolitaipaleen mukaan opetuksessa ei haluta sitoa opiskelijoita yhteen sovellukseen, vaan antaa heidän tutustua erilaisiin työkaluihin ja valita kulloiseenkin tehtävään sopiva.
Ratu tulee opiskelijoille tutuksi jo opintojen alkuvaiheessa. Toisen vuosikurssin rakentamisen tuotantotekniikan kurssilla yksi osaamistavoitteista on oppia käyttämään alan yleisiä työn suunnitteluohjeita, joista Ratu on keskeisin.
”Se on meille resurssi, koska me tiedämme kuinka paljon rakennusteollisuus sitä käyttää. On tärkeää, että opiskelijat oppivat sen”, Puolitaival toteaa.
Sekä Savolaisen että Puolitaipaleen opetuksessa korostuu ajatus siitä, että kustannus-, hiili- ja muu määrätieto pitäisi saada mukaan suunnitteluun riittävän aikaisin. Kun tieto tulee suunnitteluprosessiin oikeassa vaiheessa, sitä voidaan käyttää suunnitelmien parantamiseen eikä vain valmiiden ratkaisujen arviointiin.
Savolaiselle tämä on ennen kaikkea suunnittelunohjauksen ydinkysymys. Ratu-palvelu on yksi väline, mutta opiskelijan tärkein oppi on kyky käyttää tietoa suunnitteluratkaisujen tekemiseen ja niiden vaikutusten arviointiin.
