Nykyisen rakentamislain tavoitteena on ohjata rakentamisen ja rakennuskannan vaikutuksia ympäristöön huomioiden rakennuksen elinkaaren kaikki vaiheet. Tarkoitus on ohjata koko rakennettua ympäristöä vähähiilisempään suuntaan. Tammikuussa astui voimaan tähän tavoitteeseen keskeisesti liittyvä valtioneuvoston asetus uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista.
Ensivaiheessa raja-arvot on asetettu maltilliselle tasolle, jotta siirtymä laskentaan ja tavoitteiden saavuttaminen sujuisi helposti. Nyt (9.1.2026 jälkeen) käytössä olevat raja-arvot on pyritty asettamaan niin, että mahdollisimman suuri osa rakennuksista alittaisi ne ilman merkittäviä toimenpiteitä. Vuoden 2029 alusta raja-arvoihin on tulossa kiristys, jolla haetaan enemmän vaikuttavuutta.
Eri käyttötarkoituksia palvelevien rakennusten raja-arvot ovat eri tasoilla. Syynä tähän on eri käyttötarkoitusten vaatima tekniikka. Esimerkiksi sairaaloita rakennetaan varsin vähän, joten niiden vaatimasta tekniikasta ei löydy yhtä paljon dataa, kuin useammin toteuttavissa kohteisissa, mikä osaltaan näkyy myös asetetuissa raja-arvoissa.
Rakennuskohteen lopputarkastukseen tulee tehdä ilmastoselvitys, jossa hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki on laskettu sekä rakennuksen että rakennuspaikan osalta. Nämä laskelmat perustuvat rakennustuoteluettelossa oleviin materiaalitietoihin, jotka on jaoteltu rakennukselle ja paikalle. Ilmastoselvityksen teossa sallittuja tietolähteitä ovat käytettyjen tuotteiden EPD-selosteet, CO2data.fi-palvelun tiedot, joissa on mukana myös betonin vähähiilisyysluokituksen tiedot, sekä joillakin tuotteilla käytössä olevat PEP-selosteet, jotka sisältävät vastaavia tietoja kuin EPD:t. Tärkeimmät tietolähteet ovat kuitenkin EPD-selosteet, joita löytyy varsin kattavasti eri tuotteilta.
