M1-luokituksen tuotepäällikkö Anniina Telkkälä teki diplomityönsä Rakennustiedon toimeksiannosta. Työssä tutkittiin uusien voiteluaineiden soveltuvuutta M1-puhtausluokitukseen sekä Pohjois-Euroopan markkinamahdollisuuksia.
Rakennustiedolla havaittiin, että markkinoille oli tullut uusia voiteluaineita, jotka eivät liukene testausprotokollassa nykyisin käytössä olevaan liuottimeen tetrakloorietyleeniin (TCE) voiteluainejäämien määrityksessä kuten perinteiset voiteluaineet. Diplomityössä selvitettiin, voitaisiinko näiden aineiden testaus ja hyväksyntä toteuttaa siten, että ne täyttäisivät tiukat puhtaus- ja hajukriteerit.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että uusien voiteluaineiden soveltuminen M1-puhtausluokitukseen edellyttäisi menetelmäkehitystä ja lisätutkimusta. Voiteluaineiden soveltuvuutta arvioidaan päästöjen, hajuttomuuden, puhdistettavuuden ja kemiallisen turvallisuuden perusteella.
Synteettiset ja biopohjaiset voiteluaineet voisivat olla lupaavia vaihtoehtoja, sillä niiden VOC-päästöt ovat alhaisia ja jäämät helposti poistettavissa. Ne eivät sisällä haitallisia yhdisteitä, kuten formaldehydinvapauttajia tai kloorattuja parafiineja.
Haasteena on kuitenkin kasviöljypohjaisten voiteluaineiden hapettumisherkkyys, joka voi johtaa hartsimaisiin jäämiin sekä ajan myötä mahdollisesti esiintyviin hajuhaittoihin. Lisäksi näille aineille ei ole toistaiseksi löytynyt sopivaa liuotinta perinteisiä analyysimenetelmiä varten.
Tutkimus koostui kirjallisuuskatsauksesta, asiantuntijakyselyistä ja markkina-analyysista. Kyselyt suunnattiin ilmanvaihtotuotteiden valmistajille, laboratorioille ja alan asiantuntijoille, ja niiden avulla kartoitettiin käytössä olevia voiteluaineita, testausmenetelmiä sekä näkemyksiä luokituksen merkityksestä ja kehityssuunnista. Markkina-analyysi yhdisti kyselyiden tulokset ja kirjallisuusaineiston, ja sen avulla arvioitiin M1-puhtausluokituksen asemaa ja kasvumahdollisuuksia Pohjois-Euroopan markkinoilla.
Kysely ilmanvaihtotuotteiden valmistajille osoitti, että tällä hetkellä käytössä on pääasiassa mineraaliöljypohjaisia, puolisynteettisiä ja synteettisiä voiteluaineita. Bio- ja kasviöljypohjaisia tuotteita ei mainittu, mutta niiden soveltuvuutta voitaisiin tulevaisuudessa tutkia.
Synteettisten esteripohjaisten voiteluaineiden kohdalla haasteena on liukenemattomuus tetrakloorietyleeniin, jota käytetään M1-testauksessa. Nykyisen testausprotokollan mukaan tällaiset tuotteet voidaan arvioida hajuarvioinnin avulla, mutta tämä ei ole riittävä ratkaisu pitkällä aikavälillä.
Laboratoriokysely vahvisti, että Fourier-infrapunaspektroskopia (FTIR) on yleisin menetelmä voiteluainejäämien määrityksessä, mutta sen rinnalle tarvitaan vaihtoehtoisia tekniikoita, kuten kaasukromatografia-massaspektrometria (GC-MS) ja nestekromatografia-massaspektrometria (LC-MS), jotka mahdollistavat tarkemman yhdisteanalyysin. Haasteellisiksi koettiin voiteluaineet, jotka eivät liukene TCE:hen.
Laboratorioiden tekemät alustavat kokeet osoittivat, että GC-MS voisi tarjota toimivan ratkaisun, mutta liuottimien osalta ongelmana on ollut hitaus tai täydellinen liukenemattomuus. Laboratoriot mainitsivat vastauksissaan dikloorimetaanin ja muita vaihtoehtoisia liuottimia, mutta menetelmien kehittäminen vaatii jatkotutkimusta.
Asiantuntijakysely toi esiin, että Suomessa M1-puhtausluokitus koetaan erittäin tärkeänä ja sen käyttö on laajaa ja vakiintunutta. Kansainvälisesti tunnettuus on sen sijaan rajallista, ja suurimmat esteet liittyvät tiedon puutteeseen, monimutkaiseksi koettuun hakuprosessiin ja korkeisiin testauskustannuksiin.
Kansainväliset asiantuntijat mainitsivat, että kansallisesti käytetään VDI 6022- ja EN 15780 -standardeja, jotka keskittyvät järjestelmien hygieniaan, mutta jotka eivät ole verrattavissa M1-puhtausluokitukseen, joka painottaa todellisia päästöjä ja hajuttomuutta. Kehitysehdotuksina esitettiin englanninkielisen ohjeistuksen laatimista, sertifiointiprosessin selkeyttämistä ja yhteistyön lisäämistä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa.
Markkina-analyysi osoitti, että M1-puhtausluokituksella on vahva asema Suomessa, erityisesti terveyttä korostavissa rakennushankkeissa. Pohjois-Euroopassa tunnettuus on vielä vähäistä, mutta luokituksia on myönnetty myös Baltiaan ja muihin Pohjoismaihin. Potentiaali on suurinta Pohjoismaissa, joissa sisäilman laatuvaatimukset ovat korkealla.
EU:n kestävän rakentamisen tavoitteet ja vihreän siirtymän painotukset lisäävät kysyntää vähäpäästöisille tuotteille. Luokituksen kansainvälistyminen edellyttää hakuprosessin helpottamista, tunnettuuden lisäämistä ja yhteistyön vahvistamista. M1-puhtausluokitus voi tarjota kilpailuetua julkisissa hankinnoissa ja yksityisillä markkinoilla sekä luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia testaus- ja tutkimuspalveluille. Näiden toimenpiteiden avulla M1-puhtausluokitus voi kehittyä merkittäväksi laatustandardiksi koko Pohjois-Euroopan alueella ja tukea rakennusalan siirtymää kohti terveellisempiä ja ympäristöystävällisempiä ratkaisuja.
Lue lisää M1-puhtausluokituksesta >
